Taulu surusta, runosta

On jäänyt ihan mainitsematta taulu, jonka tein koulussa Kudonta, punonta ja huopa sisustuksessa jaksolla. Aihepiiri oli sama kuin pienessä tuftatussa matossa. Lähdin liikkeelle omista kokemuksista, runoista, tuntemuksista ja yhdestä lehtikuvasta. Kuvassa oli nainen kuvattuna selkpuolelta. Hänellä oli yllään valkoinen repaleinen mekko.

Näiden fiilisten pohjalta lähdin suunnittelemaan taulua. Alkusuunnitelmat ja kokeilut olivat ihan erilaisia. Monen kokeilun kautta keksin harson ja tyllin sekä villan yhdistelmän. Pohjana on pellava-viskoosikangas. Pilvet on neulahuovutettu pohjaan. Tylliä on puolestaan kaksi kerrosta ja kerrosten välissä värillistä villaa. Villaan sain tarttumaan harson riekaleet. Pelkkään tylliin ne eivät olisi tarttuneet. Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Mitään vastaavaa en ole aiemmin kokeillut. Tuntuu tyhjentävältä kun on käsitellyt omia tunteitaan tekstiilin kautta.
Taulun pingotin 75x55 sentin kiilakehyksiin.

Kissankarvaakin tuli kehrättyä! Parin muun tytön kanssa vaadimme opettajaa opettamaan meidät kehräämään! Ja niin hän opetti. Ensimmäiset tulokset olivat aivan hirveitä paksuja mönttejä. Halusin kehrätä vähäiset kissankarvat pois kuljeksimasta. Yksinään en saanu kissankarvasta lankaa joten yhdistin siihen lampaan villaa.

Teoriatunneilla olen aloittanu itselle Chevalier-lapasia. Jäin koukkuun niihin lapasiin! Myös uusi pipo pitäisi tehdä, koska melkein kaikki pipot ja lapaset jäivät vahingossa kesällä kotikotiin pesureissulla... Syy tehdä uusia ;)

Tädin huivikin edistyy. Aika pieni siitä tulee, mutta jospa se kelpaa. Näin vapaaviikonloppuna kerkeää vähän neulomaan, kun kaverit ovat menossa missä kukin ja poikakaverikin isäinpäiväreissulla. Käsi ja hartia on parantunut vähäsen, mutta välillä niska menee jumiin. Liikaa en ole nyt ainakaan neulonut!