torstaina, tammikuuta 27, 2011

Puutöitä ja sukkia

 Mistäköhän kaikki lähti tai sai alkunsa. Kai siitä, että työpöytä oli tylsän puunvärinen, samoin kuin sen parina oleva tuoli ja mäntyinen yöpöytä vasta kauhean värinen olikin! Ensin oli Bloomin puuvahaa, mutta sitten ostin kaveriksi Helmi-kalustemaalia. Hups, levähti vähän käsistä tää maalaus. Onneks loppu kalusteet mitä maalata!


 Tämä yksinäinen ja osittain rikkinäinen jakkara oli viimeinen maalauskohde. Helmi-maali oli ihan koskematon niin tein tästä männynvärisestä jakkarasta uuden mustan kukkajakkaran! Kelpaa!

 Pääkohteena oli kuitenki työpöytä ja tuoli. Anteeksi nuhjuinen, mutta niin todenmukainen kuva työpisteestä. Tai nettipisteestä, oikean palkkatyön teen toki myymälässä palvelemalla asiakkaita.

 Kaiken a ja o puuvahan käytössä ja pohjatyö. Puuvaha ei tartu jos pintaa ei ole hiottu kunnolla. Onneksi sain käyttööni hiomakoneen. Huh. Käsinhiominen on niin hidasta! Itse henkilökohtaisesti en pidä muovimaisesta maalipinnasta, vaikka tuossa yllä olen sitä tuoliin käyttänytkin. Puuvaha on eloisa, se jättää puunsyyt näkyviin ja on pinnaltaan himmeä. Sekä puuvahalla että kalustemaalilla maalatessa käsittelin pinnat kahteen kertaan, muutoin pinnasta olisi tullut laikukas.


Voin kertoa miten paljon pidän uusitusta pinnasta!






Kaverille tein synttärilahjaksi pikaneuleena joogasukat Dropsin ohjeella. Omista kätköistä löytyi kerä Teeteen  alpakkaa, ihanaa pehmoista :) Hiukan sovelsin ohjetta ja tein lyhyemmän varren ja tein kavennukset aiemmin kuin ohjeessa. Kiva välipalatyö :)






lauantaina, tammikuuta 08, 2011

Flow-kutomista


 Uusi vuosi 2011 käynnistyi ja minä lähdin heti uudenvuoden juhlinnan jälkeen viikoksi maalle vähän auttelemaan sairaslomalla olevaa äitiä. Voi kait tätä lomaksikin kutsua, kun ei töissä ole yli viikkoon ollut. Maanantaina palaan jälleen sorvin ääreen.

Täällä on tullut puuhasteltua kaikenlaista pientä, vähän on katsottu äidin kanssa iltaisin Jane Austenia ja neulottu siinä samalla. Järki ja tunteet sekä Mansfield Park on jo katsottu. Emma ja iki-ihana Ylpeys ja Ennakkoluulo jäävät nyt katsomatta. Täytyy katsoa ne joku pimeä ilta Kuopiossa.

Olen aina ollut ex tempore- ihmisiä. Toisaalta suunnittelen hirveästi kaikkea etukäteen, mutta paras fiilis ja flow tulee kun saa puuskan tehdä jotain ihan odottamatta. Minulla on täällä Pohjanmaalla kangaspuut ihan valmiudessa, odottamassa kun tulee se puuska. Samoin saumuri ja ompelukone ovat valmiina pöydällä. Kuopiossa tulee usein puuska, että voisi ommella, mutta se edellyttäisi, että pitäisi siivota jostain pöytä ja kaivaa ompelukone kaapista, etsiä kankaat alakerrasta, suunnitella ja langoittaa konetta. Siihen se innostus sitten loppuukin usein. Samalla joku narisee, että siivoa jo se kone pois siitä pöydältä!

Sain yllättävän flow:n kangaspuita ja kutomista kohtaa toissapäivänä, joten oli tartuttava tuumasta toimeen! En olekaan kutonut vuoteen, viimeksi koulussa laudeliinoja. En tehnyt suunnitelmia, sillä olen saanut niistä ja mind-mapeista sekä kuvatauluista tarpeeksi koulussa. Katselin vain kuteita ja mietin värejä. Yllättävää, mutta matosta tuli mustavoittoinen. Vähän on seassa valkoisia ja sinisiä raitoja. Ristin maton funkkismatoksi, vaikkei siinä niitä kirkkaita värejä hirveästi olekaan.


Sukkuloina minulla on pari muovista sekä muutama puinen isomummun vanha sukkula. Siinä mattoa kutoessa tajusin, että isomummun nimikirjaimet ovat samat kuin omani, mutta toisinpäin. A.H eli H.A :) Samoja sukkuloita isomummu on käyttänyt vuosia vuosia sitten kutoessaan. Viimeisinä elinvuosinaan hän keskittyi enimmälti neulomiseen ja virkkaamiseen, kunnes joutui sairaalaan ja kuoli pari vuotta sitten vähän päälle 90-kymppisenä.

Vielä jäi kangaspuihin loimea! Ehkä taas seuraavalla "lomareissulla" innostun kutomaan tai sitten en. Riippuu niin mielentilasta. Alpakkametsä on nyt neulottu, samalla kun Mansfield Park katsottiin loppuun. Vielä on päättelemistä ja kauhistuttava arvio valmiista mekosta..ei siis tunikasta. Mekon siitä kyllä halusinkin, sillä nykyäään vihaan kaikkia lyhyitä paitoja.