Sukkia ja juhlia

Mielessäni on kauan muhinut Rpm-sukat. En tiedä miksi, sillä eihän tuo mallikerta kovin ihmeellinen ole,vähän spiraalimaista rantua vain. Kaapissa muhi Clessidroista (joita olen käyttänyt vissiin nolla kertaa....) jäänyt Step-kerä. Tartuin ohjeeseen, mutta omituisuuksia ohje sisälsi vallan paljon.

Alkusilmukoita loin 54, ohjeen mukaan niiti piti jakaa joka puikolle 27. Ei mee mun kaaliin 54/4= 13,5 ja 54/3=18, että häh? No, en puuttunut ohjeeseen sen kummemmin vaan jaoin puikoille 14,13,13 ja 14 silmukkaa.

Myös kantapään neulominen oli selitetty jokseenkin hassussti, tai kun oli kaksi erilaista ohjetta. Sen vielä ymmärsin, mutta viimeinen pisara oli tuo kärkikavennus. Olisin halunnut tehdä sen Pointed Toen, mun tulosteissa teksti jakautui niin oudosti ettei pirukaan ottanut selvää miten sitä pitäis alottaa ja tehdä niin sovelsin hiukkasen taas kerran.

Edittiä: Hasbuhan sen kertoi, Rpm tehdään kahdella pyöröllä. Olen ohittanut osan tekstistä tuossa ohjeessa! Kaikki siis oikeasti täsmää.



Oma juhlamekko raakasilkistä on valmis! Uskomatonta, löysin nimittäin paremman ohjeen ja kaavat vanhasta Burdasta. En uskalla näyttää mekkoa ennen kuin juhlien jälkeen. Ylemmässä kuvassa on mallisuikale mekosta, se on taas juuri mun väriäni :) Se piti olla mukana kun hain lankoja boleroon. Kirkossa on kuitenkin niin kylmä, että pitää sellainen vielä pikaisesti neuloa ja ommella lopuista silkeistä kirjekuorilaukku. Päädyin Napissa ja Nauhassa merinovillasilkki-lankaan, joka meinasi kyllä olla kukkarolle liian kallista, mutta ei hyllyissä ollut tämän vertaista lankaa. Onneksi sain sentään sen kymmenen prossan opiskelija-alennuksen. Joskus kyllä tuntuu, että niistä alennuksista ei ihan oikeesti oo mitään hyötyä.

Sinooperista ostin vielä kukkaron kahvoja, pari nappia ja Eurokankaasta tarttui mukaan halpa poistotrikoo.

Nämä puikot kotiutuivat Huuto.netin kautta mun luo. Laadusta en vielä tiedä, mutta näyttävät sentään paremmilta kuin Halpa-Hallin puikkovalikomat. Halpa-Hallin puikkoja en suosittele edes vihamiehelle. Todella huonolaatuisia.

Swallowtail

Uutta huivia pukkaa ja vihiriää taas! On menossa sellainen vihreä kausi, kestänyt jo vuoden verran ja loppua ei vielä näy.

Kun Knitting Dailyssa oli Interweaven parhaat neuleet esillä kävin suin päin lataamassa ne sekä tulostinkin vielä. Eivät taida enää olla, kun oli sellainen rajattu aika vain sitä latausta. Nopeimmat syövät hitaat taas kerran. Mulla ei ole lehteä tai opusta, jossa Swallowtailin ohjetta olis niin kävin tosiaan melkein heti tämän kimppuun niistä viidestä parhaasta neuleesta.

Langan valitseminenkaan ei ollut vaikeaa. Jos ohjeen nähdessä ja sitä makustellessa tulee tietty lanka mieleen on valinta yleensä nappiin osunut, mutta jos lankaa joutuu arpomaan voi mennä vikaan. Joskus lankaa pyöritellessä taasen tietää tasan tarkkaan mikä siitä isona tulee.



Swallowtailia aloittaessa tiesin, että tekisin sen aiemmin keväällä värjäämistäni Wetterhoffin Sivilloista, vihreää kun oli kerran valmiiksi tarjolla :)

Swallowtail Shawl
Ohje: Interweave Knits by Evelyn A. Clark
Lanka: Värjätty Wetterhoffin Sivilla- raakalanka. 70% vilaa ja 30% silkkiä. Menekki vajaa kolme vyyhtiä. Noin 120 grammaa ehkäpä.
Huivin lopullinen koko: 213x 112 cm.
Puikot: 5 milliset pyöröt ja päättelyssä 6 millin pyöröt.
Fiilis: Mukava neule, kuten kuvasta näkyy :) Kokoakin löytyy soppelisti! Viisi nurin nypylöitä oli kylläkin aika pirullista neuloa. Kirosin muutamat kerrat.


Päällä ja käytössä mulla on ollut jatkuvasti Henkkamaukalta ostettu puuvillaneule, hintaa ei ollut kuin vaivaiset 12 euroa niin enhän mä voinut jättää ostamatta. Malliltaa tää on aivan huippu, ehkä neulon toisen samanmoisen :) Niin ja ei tippaakaan tekokuitua, kun en voi neuleissa sitä oikein sietää kuin muutamia prosentteja.

Vihiriää ikkunassa

Vaihdoin ruskeasävytteiset verhot ainakin näin kesäksi vihreisiin. Olohuoneen ikkunassa on vihreät ja vaaleat Ellokselta tilatut sivuverhot sekä koiranputkipaneeliverho :) Väreistä ei nyt kovin saa selvää. Ylinnä on sängyn vieressä ja parvekkeen oven edessä olevat virheä verhot. Anttilan kankaasta ne ompelin. Tyttö mittasi hiukan väärin kangasta. Tilasin viis metriä ja sitä oli melkein metri ylimäärästä kun rupesin leikkaamaan! Kotia päin vain :D


Löysin kirppikseltä vasta pari päivää sitten Kaiken maailman solmut-kirjan. Vastaavaa kirjaa olen etsinyt itselleni! Tympeää kun ihmiset liimaavat kirjoihin nuo hintatarrat, kun ne ei lähe pois...

Adlibris toimitti toukokuun lopulla Forssin Maijan Värimenetelmät ja The Big Book of Knitting Stitch Patterns, joka muuten oli varsin edukas.

Juhlamekkoa yritetään tehdä

Kevään aikana olen piirtänyt ja muokannut kaavoja. Yrittäen saada omanlaista juhlamekkoa aikaiseksi. Valmiita kaavoja en löytänyt ja mitkään valmiit eivät sinällään passanneet mulle. Harmi, kun en ole vielä kerennyt koulussa kaavoituskurssille, siitä olisi nyt hyötyä!

Tässä ekassa kuvassa mekko näyttää ihan, no ok. Siis tässä on kyseessä juhlamekosta protoversio Anttilan puuvillakankaasta, joka on liian tönkkö mekoksi. Se ei laskeudu kunnolla.


Tähän täytyy tehdä vielä muutoksia ennen silkin leikkamista! Helmaosa edesä on liian lörppö. Haluaisin, että se myötäile kroppaa, ainakin mahan kodalta. En ole raskaana. Rintojen kohdalta tuo on ihan hyvä, pienemmäksi se ei voi enää muuttua. Täytyy varmaan tuosta etukappaleesta kaventaa sivusta ja kokeilla muotolaskoksia. Myös etusivukappaleita täytyy hiukan kaventaa sivusta.

Okei ja takaa vasta näyttääkin pussilta sekä vetoketju menee vinoon! Keskelle sen laitoin ja ompelin, mutta vinoon se vetää. Ainainen ongelma näiden hienojen vetskareiden kanssa. Takaakin siis täytyy kaventaa ja muutoinkin tuo on pari senttiä liian iso takaa. Sen täytyy olla just, että pysyy päällä takaa. Aion laittaa nimittäin rintsikat tuonne alle.


Myös takasivusaumoista täytyy ottaa sisään ja miettiä taakse myös niitä muotolaskoksia.


Kaikista kuvista tulikin päättömiä, ilmeet oli niin huonoja. Jos joku enemmän juhlavaatteita ja -mekkoja ommellut käväisee täällä ja osaa neuvoa niin kommenttiloota on avoinna! Mekon täytyy olla valmiina heinäkuussa.... Kankaat on ostettuna, onneksi.

Ei niin onnistunut kietsu

Suhteeni kietaisupaitoihin on varsin negatiivinen. Aiemmin olen ommellut yhden kietaisupaidan, jota en sitäkään kauheasti ole käyttänyt. Parempi tuo edellinen kuitenkin on!

Tartuin taas kietaisupaidan kaavoihin 5/08- numeron Suuresta Käsityölehdestä. Näkyy tuo vanhemman kietsun kaavakin olevan SK:sta. Suuren Käsityölehden kaavat vaan, no... Ei ne oo sen kummosempia kuin Modassakaan.

Tämän kietsun kaavoja oli kolmelle kokoluokalle, tai ainakin kaavoittajan mielestä. Mitat oli lyöty pituuden perusteella, 160, 168 ja 180 senttiselle. Seuraavana on edessä ongelma, miksi helvatassa kokoa 34 ei ole kuin 160-senttiselle! Itte oon 170 cm ja kokoa 34. Sori vaan kaavoittajat. Mulla on normaalia pidemmät kädet ja aika pitkä selkä. Tein kuitenkin ainoalla 34-kaavalla ja pidensin hihoja sen minkä pystyin. Laitoin helmaan myös vähän pituutta.



Mitäs oli tuloksena? Liian lyhyet hihat! Ei ihan 3/4-osaa hihat, mutta liian lyhyet pitkiksi. Kangas ei riittänyt harmi vain pidempiin hihoihin kun sitä oli mulla se 1,50 metriä. Tässä keväällä olen sen jostain Eurokankaan alesta ostanut. Se on ohkasta puuvillaa, mitä ajattelin aluksi hameeksi.

Toisessa huonossa kuvassa näkyy vähän etuosaa, lörppö mikä lörppö. En tiiä taas mitä tälle paidalle tekee.

Pari päivää olen viettänyt ahkerasta kaavapaperin ja kuitukankaan kanssa. Valoa näkyy tunnelin päässä juhlamekkoa valmistellessa.