Aamulla hihkuin innostuksesta. Vapaapäivä! Jipii ja aurinko paistaa, nyt vois alottaa ittensä ruskettamisen. Mutta mitäs mä tekisin ulkona perinteisen lenkkeilyn lisäksi.... Haa, otetaan keskeneräinen Clessidra mukaan!
Välillä testaillaan ja mietitään, etteikö tää tuu koskaan valmiiksi! Miksi edes koskaan aloitin moisia sukkia tekemään.
Sitten koittaa se aika, ettei jaksa olla enää ulkona. Pakko mennä sisälle, ettei vaan pala. Telkan ääreen kattomaan viime viikon O.C ja Kaikki kunnossa, samalla neuloen. Pakko saada tää valmiiksi! Periksi ei anneta. Vähän neulotaan ja puretaan, neulotaan ja puretaan. Kerkesin jo päätellä koko sukan, ku huomasin että oon kaventanu ihan liian vähän. PRKL ja eikun purkuun ja kaventeleen uudestaan kärkikavennuksia.
Sitten koko sukka on valmis! Uskomatonta, tein sen. Neuloin toisenkin Clessidran. Lujille se otti. Toista kertaa en Clessidroita tee. On muutkin siitä kertoneet. Malli on vain niin uskomaton, ei pysty käsittämään helmineuletta, nilkkakavennuksia, liikoja silmukoita ja sitä, että toinen palmikko loppuu töksähtäen kantapään kohdilla. Kantapään vaihdoinkin ihan perusvahvistettuun. Hulluksi olisin tullut, jos sillä mallilla olisin kantapäätä alkanut tikuttaan.
Sukissa on eroja. Varret eivät kaikesta huolimatta ole samanpituiset, toisesta takapalmikosta puuttuu siitä viersestä yksi oikea silmukkarivi. Kantapäät eivät ole samanlaiset, eikä silmukoitakaan varmasti ole samaa vertaa jalkaosassa. Mutta vähätkö välitän, omat on sukkani.
Nää oli vaan pakko saada valmiiksi, jotta ne eivät Ufoudu ja jotta voin ottaa loppuviikon reissulle uuden neuleen mukaan. Lähden kohti Kuopiota ja palaan perjantaina.
Ohje: Gabriealla Chiarenzan Clessidrat, Knittystä
Lanka: Austermaan Step, 75 % villaa ja 25 & polyamidia. Väri 13. Meni noin 125 grammaa
Puikot: 2,5 milliset bambusukkikset
Ja aikaa: Meni reilusti
Innostusta: Ei ollut, ainakaan enää toisen sukan kohdalla
Jatko-operaatio: En tee samalla mallilla toisia sukkia. Varteen joudun asentamaan kuminauhan, jotta varret eivät lörsähdä nilkkoihin
3 kommenttia:
Onnittelut sitkeydestä! Me voitais perustaa uus ryhmä, Clessidra-Survivers. En muuten minäkään tee tuota mallia koskaan ikuna uudestaan. Hyh.
Kauniilta ne kuitenkin näyttää.
Jatta, En tiedä onko muilla tämän sukan kutominen ollut samanmoista tuskaa? Oon mä muitakin palmikkosukkia tehnyt ja toi malli NÄYTTI niin kauniilta. Pah, kuva ei kerrokkaan aina enempää kuin tuhat sanaa!
Satu H, Kiitos. Kai mä niitä jossain käytän. Näillä helteillä niille ei kuitenkaan ole käyttöä.
Lähetä kommentti