The silkkimekko

Juhlat tulivat ja menivät ja edelleenkin on jalat kippeinä! Nuo kengät olivat ihanuus, vasta yöllä jalat sanoivat sopimuksen irti ja nyt on vielä oikean jalan varpaat sekä jalkapohja turvoksissa. Eilen vielä tuntui niin kuin olisi jättiläisen jalka!

Mekko oli mukava päällä, toki tuo yläosa vaatisi isompia tissejä, mutta mikä malli näyttäisi A-sarjalaisella hyvältä, ei varmaan mikään. Jos oisin laskenut tuota niskalenkkiä alemmas eli löysyttänyt niin olis valahtanut selästä ja rintsikat olis näkyny. Niin äiti, siinä sulle! Se kommentoi kuvista, että olikos tuo yläosa kiristettynä nyt liian ylhäällä.



Harhailin tämän kaavan kanssa, mutta yksi ilta sitten törmäsin tähän kaavaan. Juhlamekkojen kaavoja en taida hevillä enää ruveta muokkailemaan. Ensimmäinen yritys näytti äitiysmekolta ja ei ollut istuva. Tämä malli on heinäkuun Burdasta vuodelta 2002. Onneksi ostin kirjastosta poistomyynnistä Burda-lehtiä.

Kankaat ostin mekkoon joskus huhtikuussa, pelkäsin, että ne loppuvat keväällä kun kaikki ompelevat juhlamekkoja.

Raakasilkki käyttäytyi tosi hyvin, mulla ei suurempia ongelmia sen kanssa ollut. Vetoketjun sain myös nätisti, toki se näkyy selässä. Olis pitänyt ommella niin, että jää reunukset päälle, mutta yleensä kun sen teen jäävät ne vetoketjun väliin... Nyt vetskari oli sentään suorassa, se ei vetänyt kangasta mihinkään suuntaan ja se oli tasan yläosasta ja alaostastakin.


Kangasta ostin tätä mekkoa varten 2.5 metriä, alla on pari-kolme metriä organzaa. En halunnyt tyllin alias kärpäsverkon näkyvän mekon alta, siksi organza, jota ei löynyt vaalean vihreänä. Se on sitruunan keltaista.No ei ihan, mutta vaaleankeltaista.

Mekon kaverina mulla oli vain kirkossa se silkkivilla-bolero. Laukun kyhäsin äkkiä, ensimmäinen tekele tuommoisia kirjekuorilaukkuja. Ensi laukussa olen viisaampi. Lisäksi laukun sisällä oli kukkaro samasta kankaasta :)